Olin myös Sofian kanssa laulamassa ylioppilasjuhlassa. Saatiin monilta kiitoksia ja rehtori itkemään niin siitä voi vaan päätellä että se ei ainakaan huonosti mennyt, vaikka tosin jännitti paristakin syystä tosi paljon.
Tuli iloinen mieli että pääsi pois ja sai vihdoinkin sen päättötodistuksen, mutta ehkä vähän kyllä haikeakin olo. Kaikki erkaantuu eri paikkoihin.
Eniten jää varmaan ikävä omaa perhettä sekä Sofiaa. En tietäänkään unohda muita todella hyviä ystäviäni tai kaneja ym. Vaikka tiedän, että kukaan ei katoa minnekkään.
No kesäkuussa saan tietää, että pääsenkö mihinkään opiskelemaan. Sinne minne hain olisi tositosi kiva päästä.
Pitäisi varmaan laskea se todistuksen keskiarvokin jossain vaiheessa. Laksen sitten kun menen kotiin.
Meinaan illalla on ysien päättäribileet niin suuntaan sinne silloin.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti